Lähtö ja lopputunnelmia

Tässäkö se nyt sitten oli? Tunnelmat ovat tällä hetkellä jälleen epätodelliset. Ei kai sitä pientä ihmismieltä ole luotukaan ymmärtämään suuria muutoksia kuin vasta ajan kanssa ja jälkeenpäin. Pakkaaminen pitäisi aloittaa, mutta sen ajatteleminenkin tuottaa harmaita hiuksia. Onhan tästä vielä elokuussa kolkolta ja karulta tuntuneesta asuntolahuoneesta näiden kuukausien aikana tullut kodinomainen oma huone. Reissujen jälkeen on ollut ihana tulla takaisin omaan, kuitenkin verrattain epämukavaan (laveri ja patja) sänkyyn ja University of Botswanan-logolla varustettuihin lakanoihin nukkumaan.

Kotikolo

Suomeen paluuseen on kuitenkin vielä aikaa. Edessä on kolmisen viikkoa reissaamista Etelä-Afrikan Krugerissa, vuoristoisessa Swasimaassa ja paratiisimaisten hiekkarantojen Mosambikissa. Seikkailua vielä siis riittää.

Syksyn aikana on tullut nähtyä uskomattoman hienoja paikkoja ja koettua ihan mielettömiä juttuja. Ei voi kyllin kuvailla kuinka onnekas olen ollut tänne päästessäni. Vaikka monesti on tullut kirottua kulttuurieroja ja podettua koti-ikävää, niin monia asioita tulen täältä kaipaamaan. Ystävälliset ja hymyilevät ihmiset, tuntemattomien vastaantulijoiden tervehdykset, 3,50 pulan hikiset kombimatkat, vieläkin hikisemmät kävelymatkat lähiostareille, neuvottelumahdollisuus byrokraattisissa asioissa ("ei se nyt niin justiinsa oo vaikka sulla ei sitä passia olekaan mukana"), epäuskoiset katseenvaihdot Lauran kanssa silloin kun joku asia ei mene läheskään niin kuin pitäisi, paikallisten yllättyneet ilmeet kun heittää lausahduksen setswanaksi, jokapäiväinen mahdollisuus mennä uimaan opiskelijakorttia vilauttamalla ja rasvaisen fat caken tuoksut Student Centerin aulassa.

Veikkaan, että kotiinpaluusta tulee tunteikkaampaa kuin sieltä lähdöstä. Tänne lähtiessä kaikki oli uutta ja tiesin että kotona Suomessa asiat kuitenkin pysyvät ennallaan. Täältä lähtiessä kaikki vain loppuu yhtäkkiä (vaikka jotenkin siihen on koittanut muka henkisesti valmistautua), kampus tyhjenee päivä päivältä ja varmuutta tänne paluusta ei ole.

Viimeinen illallinen Sky Loungessa
Gaboronen yllä

Gaborone "Big city lights" pimeällä

Kämppiskorut

Huonekaverini Bronia

Tässä vaiheessa haluan myös kiittää kaikkia teitä blogin lukijoita! On ollut mukava kuulla palautetta ja että tästä on ollut iloa. Loppureissusta ja kotiinpaluusta luvassa vielä blogipostausta, mikäli joulun ja tammikuun tohinoilta kerkiän.

Nyt on aika kömpiä viimeistä yötä UB-lakanoihin nukkumaan.

Hyvää joulun odotusta ja nähdään pian!

Cape Town

Viime viikko hurahti Eteläafrikan Kapkaupungissa. Saimme mahdutettua reissun juuri sopivasti lopputenttien väliin. Tutun ja turvallisen rikoskumppanini Lauran lisäksi matkaseuraan liittyivät suomalaiset vaihtarit Anni ja Riku.

Reissuamme edeltävänä iltana oli vaihtareiden "jäähyväisbileet", sillä se oli viimeinen ilta, jolloin lähes kaikki vaihtarit olivat vielä kampuksella. Juhlinta venähti aamuyön tunneille ja siitä päästiinkin hilpeänä lähtemään suoraan aamukuudelta starttaavaan bussiin kohti Johannesburgia. Edessä 30 tuntia bussissa istumista - ehtipähän nukkua univajeet pois ja kerätä juhlintaan menetetyt ruumiin- ja sielunvoimat. 

Anni hauskuuttaa kameran takana Johannesburgissa

Bussimatka kului suurimmaksi osaksi nukkuessa. Viimeiset muutama tuntia ennen Kapkaupunkia ihastelimme vuoristomaisemia ja lukemattomia viinitiloja. Onnistuimme varaamaan paikat bussin yläkerran etupenkistä, mistä maisemat avautuvat suurista panoraamaikkunoista. Penkinkin saa lähes makuuasentoon ja telkkarista näytetään vahvasti kristillistä viihdykettä. Intercapen sleepliner-bussit ovat kyllä luksusta! 

Perille päästyämme suuntasimme hostellille, joka osoittautui ennakkoepäilyistä poiketen oikein siistiksi. Yö neljän hengen huoneessa omalla vessalla kustansi 7,5€ per yö.

Majapaikka

Ensimmäinen varsinainen päivä kului turisti-infossa selvitellen, kaupungilla kierrellen ja rannalla hengaillen. Hiekkarannat olivat paratiisimaiset ja Atlantin merivesi sopivan virkistävää. Illalla kokkailtiin huoneessa salaatit ja valmistauduttiin seuraavan päivän museo-osioon.

Katumaisemaa

Clifton beach

Lounaaksi fisut

Seuraavana aamuna lähdettiin Lauran kanssa edellisenä päivänä varatulle reissulle Robben Islandille, saarelle jossa Nelson Mandela ja moni muu poliittinen vanki on ollut vangittuna. Saarella on ennen muinoin ollut myös sairaala, jossa on hoidettu leprapotilaita. Lauttamatkalla saarelle näimme delfiinejä, hylkeitä ja valaan! Kätevästi tuli siis myös tämä sea-gamedrive hoidettua samalla reissulla. Saarella kiersimme vankilarakennuksia, jotka nykyään toimivat museona. Oppaanamme oli mies, joka on itsekin ollut kyseisessä vankilassa vankina siihen asti kunnes kaikki poliittiset vangit vapautettiin Apartheidin päättyttyä 1991. Mielenkiintoinen reissu, josta kiskottiin kuitenkin suht suolainen turistihinta. 

Loppupäivä kului shoppaillessa tuliaisia ja muuta kivaa. Laurakin "osti" korvakorut, joita ei kassalla valitettavasti löytynytkään kassajärjestelmästä. Myyjä totesi siihen vain, että saat ne sitten ilmaiseksi. Hyvä diili!

Nelson Mandela

Mandelan selli. Eipä ollut häppöset oltavat.

Pöytävuori Robben Islandilta kuvattuna

Kolmanneksi päiväksi vuokrasimme auton, tarkoituksena ajaa hyväntoivon niemelle. Kävelimme aamuvarhain Lauran kanssa Aviksen toimistoon noutamaan autoa. Papereita täytellessä Laura huomasikin jättäneensä ajokortin hostellille, hupsista. Ei auttanut kuin meikäläisen hypätä rattiin. Laura vanhana kartanlukijana (not) opasti apukuskin paikalla ja minä puikkelehdin pikku-hyndaella kaupungin aamuliikenteessä. Äkkiä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kuitenkin tottui ja loppupäivästä ajelin jo kuin vanha kettu.

Tiukalla aikataulutuksella saimme mahdutettua samaan päivään maisemaihastelut ja kiertelyn hyväntoivonniemellä, pingviinirannan sekä viinitilavierailun ja viininmaistelun. Puolet päivästä kului hyväntoivonniemellä. Turkoosi meri, jylhät kalliot ja upea kasvillisuus painuivat mieleen. Hurautimme maisemareittiä pitkin pingviinirannalle, missä juosten kävimme tsekkaamassa pingviinit jotta ehtisimme vielä paluumatkalla myös viinitilalle. Raskaahkolla kaasujalalla ehdimme viinitilalle juuri sopivasti noin puoli tuntia ennen sen sulkemista. Äkkiä perus turistiselfiet viiniviljelmien kanssa ja viinit maisteluun. Puolessa tunnissa kulautettiin (itse jouduin käyttämään sylkykuppia) viidet eri viinit ja arvioitiin lomakkeisiin. Todella hyviä viinejä kaikki, arvosanoin 3-5/5. Kierrokselle tuli hintaakin vain reilu kolme euroa. Ensi kerralla maistelisin viinit kuitenkin mielummin rauhassa ajan kanssa. Paluumatka takaisin Kapkaupunkiin iltapäiväruuhkassa oli jännittävää ja takapenkki kikatteli hervottomasti. 

Ketterä kiesi levähdyspaikalla

Huh, minkä värinen meri!

Täällä ollaan!

Melkoiset maisemat

Afrikan pingviinit

Cin cin! Moneskohan viini kyseessä, kun on jo noin sumeaa...

Viimeisenä päivänä oli tarkoitus kiivetä pöytävuorelle, mutta matkaseurueen terveydentilan ja sään epävakaisuuden vuoksi tämä aktiviteetti jäi seuraavaan kertaan. Sen sijaan lähdimme nauttimaan luonnosta Kirstenbosch-puutarhaan. Välillä paistoi aurinko ja välillä ripsaisi vettä ja tuuli vilpoisasti. Kapkaupungissa sanotaankin olevan päivässä neljä eri vuodenaikaa. Kiipesimme metsäpolkua pitkin vesiputoukselle ja nautimme piknikeväät puistossa. 

Iltapäivästä lähdin viemään ostamaani djembeä postitettavaksi Suomeen. Paketin pitäisi viimeistään helmikuussa saapua perille. Illalliseksi sushit!

Hauska puskaluola

Tällanen kaveri tuli metsäpolulla vastaan

Ihania kukkia

Djembe kapaloituna kuplamuoviin ja pahviin

Ei paljon näkynyt pöytävuorta ton pilven takaa

Perjantaina lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä 30h bussikyydillä takaisin kohti Gaboronea. Kapkaupungissa olisi varmasti ollut nähtävää ja tehtävää paljon pidemmäksikin aikaa mutta ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Hieno, miellyttävä ja eurooppalaishenkinen kaupunki. Tänne palaisin mieluusti uudelleenkin ja voin suositella lämpimästi lomakohteeksi!

Gorgeous gorges

Huh, aika täällä Botswanassa alkaa lähestyä loppuaan! Viime viikonloppu oli viimeinen kokonainen viikonloppu täällä. Osa vaihtareista lähtee täältä Gaboronesta jo tällä viikolla, eikä meilläkään Lauran kanssa ole kuin kymmenisen päivää jäljellä, kolmessa eri erässä. Hassua, että muistan kuinka olen tehnyt täällä kaikkia asioita ensimmäisiä kertoja ja nyt teen niitä (ainakin tältä erää) jo viimeisiä kertoja. Sillä välin kaikesta on kuitenkin ehtinyt tulla jo normaalia arkipäivää ja rutiineja.

Viime viikonlopun vietimme telttaillessa Palapyen kylässä 300 km päästä täältä pääkaupungista Gaboronesta. Viiden hengen vaihtariporukan kanssa vuokrasimme pienimmän ja halvimman auton sekä teltan kolmeksi päiväksi. Perjantai-aamuna tarkoitus oli lähteä hyvissä ajoin tien päälle. Teltasta ei kuitenkaan ollut vielä perjantai-aamunakaan varmuutta. Olin soitellut tutulta saatuun numeroon, kysellyt vuokratelttaa ja saanut vastaukseksi aina vaan että "eiköhän onnistu, palaan asiaan". Perjantaiaamuna kaveri kuitenkin soitti olevansa asuntolan parkkipaikalla teltan kanssa ja valmis neuvottelemaan hinnasta. Sopuhintaan saimme teltan viikonlopuksi ja mainio teltta olikin. 

Teltta pystyssä leirintäalueen syrjimmäisessä nurkassa!

Lisäjännitystä matkantekoon toi tietysti vasemmanpuoleinen liikenne, mutta Lauran ajotaitojen ja apukuskin paikalla istuvan brittiläisen Macin neuvonantojen ansiosta ajomatkat sujuivat turvallisesti. Vain pari kertaa olimme vahingossa vastaantulijoiden kaistalla. Ja vain kerran juutuimme mutaan.

Kesän ja sateiden tullessa luonto alkaa olla koko ajan vihreämpää. Oli ihana päästä hetkeksi pois kaupungista luonnon rauhaan, kokkaamaan nuotion äärellä ja pois netin ja puhelinmen ulottuvista. Lauantaina kävimme ulkoilemassa Moremi Gorges -rotkon vesiputouksilla. Kiipesimme oppaan johdolla rotkoa ja kallioita ylös ja matkalla pysähdyimme ihailemaan viittä eri vesiputousta. Oli ihanaa kävellä metsässä joka muistutti Botswanan kuivuuden sijaan Amazonin sademetsää. Vesi virtasi pieniä puroja pitkin ja heinäsirkat sirittivät kilvan. Ylhäältä näköalatasanteelta näkymä oli upea.

Laura nauttii vedestä

Korkein vesiputous

Maisemat näköalatasanteelta

Sunnuntaina suuntasimme Serowen kaupunkiin. Ajatuksena oli mennä game drivelle Khama Rhino sanctuaryyn, mutta game driven hinta ja autossa istuminen eivät oikein napanneet. Päätimme kävellä Serowen keskellä olevan Serowe hillin päälle. Alastulomatkalla sade- ja ukkoskuuro iskivät päälle, joten vaatteet märkinä mutustelimme eväsleivät toyotassa sateelta suojassa.

Viikonloppu oli tosi rentouttava. Enpä ollut tajunnutkaan kuinka olin kaivannut luontohengailua ja rauhallista mökkiviikonlopun tunnelmaa. Paluumatkalla tuli todettua että kyllä suomalaisuuteen liittyy vahvasti mökkeily ja luontoretkeily ainakin omalla kohdallani.

Upea perhonen. Tämän kuvan seurauksena heitin kännykän puroon.
Vielä tomii ja hieno kuvakin tuli!

Illalliseksi kasvispastaa otsalampun valossa

Kaupunkimaisemaa Serowe hillin rinteeltä

Master chef Mac valmistaa herkkulounasta

Leirintäalueella meitä viihdytti kalkkunapariskunta.
Niistä lähtee aika hauska ääni!

Kylämaisemaa automatkan varrelta

Huomenna on viimeinen päivä koulua ja keskiviikkona alkaa kaksi viikkoa kestävä lopputenttikausi. Meillä sattuu onneksi olemaan kaksi tenttiä tällä viikolla ja loput kaksi joulukuun alussa. Ensi viikko on siis aikaa matkata Etelä-Afrikkaan Kapkaupunkiin. Seuraava kuukausi tulee pitämään sisällään paljon reissailua! Sitä ennen on kuitenkin ohjelmassa jonkin verran käytännön asioiden hoitamista, reissusuunnittelua ja vähän myös tentteihin valmistautumista. Mitenköhän se Jingle Bells onnistuukaan nokkahuilulla...

Food à la Africa

Alan päästä teemapostausten makuun! Tässä kuvapainotteinen päivitys ruuista, joita täällä Botswanassa syödään. Pääsääntöisesti lihaa ja hiilihydraattipitoista ruokaa syödään tosi paljon. Eilen illalla tehtiin tuossa käytävän tiskipöydällä Lauran kanssa iltaruuaksi salaattia. Paikallinen kaveri käveli ohitse ja kommentoi naurahtaen "Are you some vegetarians or what?". Tämä kertoo vähän paikallisten suhtautumisesta kevyeen ruokaan.

Yhtä asiaa on kyllä tullut kaivattua paljon koko syksyn aikana: keittiötä. Asuntolassa ei ole minkään näköistä keittiötä. Käytävästä löytyy tiskipöytä ja vesihana, missä saa tiskattua astiat. Olemme vuokranneet huoneeseen jääkaapin (n. 17€/kk), jotta saamme säilytettyä aamupalatarpeet kylmässä. Muuten ruuanlaitto rajoittuu aika pitkälti vedenkeittimeen, jonka käytössä vain mielikuvitus on rajana! 

Aamupalaksi vedetään yleensä aika perussettiä: mysliä, leipää, mehua, jugurttia ja kahvia. Samaa mitä kotona Suomessakin. Hedelmät ovat kaupassa suhteellisen kalliita, lähes kaikki hedelmät tuodaan Botswanaan ulkomailta. Ihan samoja Egyptin viinirypäleitä ja Uuden Seelannin kiiwejä Sparin hevi-osastolta löytyy kuin Alepastakin. 

Hedelmäostoksilla Pick 'n' pay:ssa

Aamumysli hedelmillä

Leipää ja jukraa

Viikonloppuaamiainen Mugg&Bean-kahvilassa

Lounaan syömme pääsääntöisesti koulun ruokaloissa, joita kampukselta löytyy kaksi. Lounaan hinta on n. 15 pulaa (1,30€) sisältäen ällöttävän makean mehutiivistejuoman styroksimukista nautittuna.

Useimmiten lounastamme Curry Pot-nimisessä ravintolassa joka sijaitsee aivan asuntoloiden vieressä. Curry Potissa voi valita joko lounaspaketin tai valikoida à la carte-osiosta mitä lautaselleen haluaa. Lounaslinjastossa on useimmiten tarjolla riisiä/papia (=mannapuuron näköistä maissimössöä)/sämppiä, lihaa/kanaa/makkaraa, kastiketta ja kurpitsaa/paistettua kaalia/punajuurta/caleslawta/normisalaattia. Riisiä tms. hiilaria ladotaan lautaselle noin kolme kauhallista, ellei itse tajua sanoa että puolet siitä määrästä riittää. Kanaa annetaan kaksi palaa luineen päivineen (koipea, rintaa tai mitä osaa nyt sattuu saamaan) ja salaattia kahden ruokalusikallisen verran. Tämän annoksen syötyään vatsalaukku kyllä venyy ja paukkuu.

Lempparilounaakseni on muodostunut sämppi eli maissista ja joskus myös pavuista tehty kokkareiselta perunamuusilta näyttävä mössö (vapaa suomennos engl. samp), kana ja paistettu kaali. Tämä satsi on kaukana kevyestä keittolounaasta. Mistähän ne syksyn aikana kertyneet lisäkilot ovat oikeen tulleet..?

Kana, riisi, kasike ja paistettu kaali

Kanaa, sämppiä ja kastikkeita

Oikeaoppinen kananriivintä - käsin tietysti

Lounas CP:n terdellä Lauran ja Macin kanssa

Toinen kampuksen lounaspaikoista on nimeltäään Moghul. Moghul tarjoilee lounaaksi pääosin settiä kuin CP:kin. Kastikkeissa on vähän eri maut ja hiilarivaihtoehtona on lisäksi myös jättikokoinen ilmava sämpylä. Moghulista saattaa välillä saada myös kasvisruokaa, mikä ainakin Lauraa aina ilahduttaa kovasti. "Diet"-vaihtoehtona on myös riisiä, joka ei ole ihan niin vitivalkoista kuin normaalisti. Täällä myös kaikaa kajareista diskomusa koko päivän.

Moghulin lounas. Huom! Haarukka JA veitsi!

Illalla syömme joko ravintolassa, loihdimme kotona jotain herkullista nuudelipohjaista ruokaa tai haemme Curry potin tiskiltä jotain. Kotona tehtäviä ruokia ovat mm. avocadopasta (nuudelia ja avocadoa), tonnikalapasta (nuudelia ja tonnikalaa), papupasta (nuudelia ja papuja), fetasalaatti, tonnikalasalaatti, kikhernesalaatti ja täytetty fat cake (rasvassa paistettu vehnäsämpylä, vähän kuin lihapiirakka ilman mitään täytettä).

Papupastaa

Itse täytetty fat cake, lisukkeena punajuurta

Currypotin tiskiltä iltaruuaksi nautitaan laiskan päivän sattuessa kanaa, perunasalaattia, salaattia, ranskalaisia, kurpitsaa tai punajuurta.

Ravintoloissa tulee myös käytyä vähintään kerran viikkoon. Ravintolassa syöminen ei täällä ole kuitenkaan mitään super edullista, mutta halvempaa kuitenkin kuin Suomessa. Ravintolareissu maksaa yleensä 4-12€. Ravintoloita löytyy moneen lähtöön: intialalaista, kiinalaista, libanonilaista, portugalilaista, liha buffet-mesta ym. Ravintoloista on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia. Yksi parhaista paikoista on Rodizion liha buffet. Keskiviikkotarjouksena koko setti maksaa 99P (n. 8€), sisältäen kaikkia eri lihoja pöytään tarjoiltuna niin kauan kuin jaksaa syödä, lisukkeiksi ranskalaisia ja eri kastikkeita sekä oluen! Intialainen maistuu myös aina.

Linga Longan burgeri ja toast

Intialaista herkkua Embassadorissa

Perjantai-pizza ja cotzone Capuccino:ssa

Rodizion lihabuffet

Dithubaruban kulttuurifestareilla pääsimme maistelemaan myös todellisia traditional ruokia. Rohkeasti maistettiin myös kanan jalkaa, siis ihan sitä koko jalkaa kynsineen päivineen. 

Lammasta, pinaattimuhennosta ja sämpylä

Epäilyttävää kanan jalkaa

Nälkää täällä tuskin on joutunut näkemään, vaan päin vastoin. Paikalliset syö ihan jäätäviä määriä ruokaa, vain harvat harrastavat liikuntaa (edes perus lenkkeilyä) ja silti suurin osa ihmisistä on ihan normaaleissa mitoissa, naisten muodokkuudesta puhumattakaan.

Jälkkäriksi voileipätoasterilla tehty lettu, fazerin tuliaissuklaa ja banskut. Nam!

Afrikkakuukausipäivän juhlajälkkäri