Tässäkö se nyt sitten oli? Tunnelmat ovat tällä hetkellä jälleen epätodelliset. Ei kai sitä pientä ihmismieltä ole luotukaan ymmärtämään suuria muutoksia kuin vasta ajan kanssa ja jälkeenpäin. Pakkaaminen pitäisi aloittaa, mutta sen ajatteleminenkin tuottaa harmaita hiuksia. Onhan tästä vielä elokuussa kolkolta ja karulta tuntuneesta asuntolahuoneesta näiden kuukausien aikana tullut kodinomainen oma huone. Reissujen jälkeen on ollut ihana tulla takaisin omaan, kuitenkin verrattain epämukavaan (laveri ja patja) sänkyyn ja University of Botswanan-logolla varustettuihin lakanoihin nukkumaan.
 |
| Kotikolo |
Suomeen paluuseen on kuitenkin vielä aikaa. Edessä on kolmisen viikkoa reissaamista Etelä-Afrikan Krugerissa, vuoristoisessa Swasimaassa ja paratiisimaisten hiekkarantojen Mosambikissa. Seikkailua vielä siis riittää.
Syksyn aikana on tullut nähtyä uskomattoman hienoja paikkoja ja koettua ihan mielettömiä juttuja. Ei voi kyllin kuvailla kuinka onnekas olen ollut tänne päästessäni. Vaikka monesti on tullut kirottua kulttuurieroja ja podettua koti-ikävää, niin monia asioita tulen täältä kaipaamaan. Ystävälliset ja hymyilevät ihmiset, tuntemattomien vastaantulijoiden tervehdykset, 3,50 pulan hikiset kombimatkat, vieläkin hikisemmät kävelymatkat lähiostareille, neuvottelumahdollisuus byrokraattisissa asioissa ("ei se nyt niin justiinsa oo vaikka sulla ei sitä passia olekaan mukana"), epäuskoiset katseenvaihdot Lauran kanssa silloin kun joku asia ei mene läheskään niin kuin pitäisi, paikallisten yllättyneet ilmeet kun heittää lausahduksen setswanaksi, jokapäiväinen mahdollisuus mennä uimaan opiskelijakorttia vilauttamalla ja rasvaisen fat caken tuoksut Student Centerin aulassa.
Veikkaan, että kotiinpaluusta tulee tunteikkaampaa kuin sieltä lähdöstä. Tänne lähtiessä kaikki oli uutta ja tiesin että kotona Suomessa asiat kuitenkin pysyvät ennallaan. Täältä lähtiessä kaikki vain loppuu yhtäkkiä (vaikka jotenkin siihen on koittanut muka henkisesti valmistautua), kampus tyhjenee päivä päivältä ja varmuutta tänne paluusta ei ole.
 |
Viimeinen illallinen Sky Loungessa
Gaboronen yllä |
 |
| Gaborone "Big city lights" pimeällä |
 |
| Kämppiskorut |
 |
| Huonekaverini Bronia |
Tässä vaiheessa haluan myös kiittää kaikkia teitä blogin lukijoita! On ollut mukava kuulla palautetta ja että tästä on ollut iloa. Loppureissusta ja kotiinpaluusta luvassa vielä blogipostausta, mikäli joulun ja tammikuun tohinoilta kerkiän.
Nyt on aika kömpiä viimeistä yötä UB-lakanoihin nukkumaan.
Hyvää joulun odotusta ja nähdään pian!
