Dumela Mma, Dumela Rra

Ensimmäinen viikko Botswanassa on vierähtänyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu, että oltaisiin oltu täällä jo kuukausi. Sopeutuminen (jos siitä tässä vaiheessa voi jo puhua) on ollut yllättävän helppoa. 

Ihmisten ystävällisyys on jotain ihan huikeeta. Kaikki moikkaavat, kysyvät mitä kuuluu, tulevat juttelemaan ja tutustumaan. Suomalaiselle tuppisuulle tämä oli aluksi outoa, mutta nyt se tuntuu jo ihan normaalilta. Monet ovat tosi kiinnostuneita Suomesta ja haluavat oppia kieltä. 

Ennen virallista kurssien alkamispäivää vaihtareille järjestettiin orientaatiopäivä, joka koostui erilaisista infoista ja kiertoajelusta kaupungilla. 

Orientaatiota

Uima-allasinfoa

Suomalaisia ja Botswanalaisia

Kiertoajelulla

Viikonloppuna kävimme Lauran kanssa leffassa katsomassa tanssielokuvan Step up. Kotona en ehkä olisi valinnut kyseistä elokuvaa, mutta siihen tilanteeseen se oli oikein viihdyttävä. Leffalippu maksoi 50 pulaa eli reilut neljä euroa. Leffakokemus oli ihan samanlainen kuin Hyvinkään Kinomassa, musat soi vaan niin lujalla että piti kaivaa korvatulpat korviin.

Sunnuntaina lähdimme pienen vaihtariporukan kanssa kiipeämään Kgale Hillille. Kämppikseni Bronia piirsi kartan avuksi, jotta löydämme kukkulan juurelle. Ensin kävellen River Walk-ostarille ja siitä combilla perille asti. 

Kgale Hill on yksi Gaboronen suurimmista nähtävyyksistä. Ylös pääsee kolmea eritasoista reittiä pitkin ja kunkin reitin pitäisi kestää n. tunnin verran. Meiltä meni kuitenkin reilu kaksi tuntia, koska valloitimme viereisen pienemmän huipun ensin. Reiteistä ei myöskään oltu ihan varmoja, koska otimme vaan ensimmäisen polun joka näytti vievän ylöspäin. Jälkeenpäin arvioisin, että se oli haastavin. Alkumatka ylös oli ihan rentoa ylämäkeä, mutta mitä ylemmäs päästiin sitä enemmän sai ihan oikeasti kiivetä kivenjärkäleitä pitkin. Monesti meinasi jalat tutista korkeudesta ja rinteen jyrkkyydestä, mutta ylhäällä odottavat maisemat ja fiilis oli ehdottomasti kaiken arvoista!

Alastulomatkalla näimme joukon ihmisiä valkoiset kaavut päällä. Ryhmä kokoontuu kuulemma joka sunnuntai kukkulan rinteelle pitämään jumalanpalvelusta. He lauloivat upeasti ja moniäänisesti. Pysähdyimme kuuntelemaan laulua vähän kauemmas. Pitkän kiipeilyn jälkeen oli ihanaa hiljentyä hetkeksi paikoilleen ja kuunnella musiikkia. Kyllä siinä itse kukin herkistyi. Päivä oli kaikenkaikkiaan ihan mahtava ja illalla uni maittoi.

Kgale Hill

Valmiina matkaan!

Helppoa alkutaivalta

Eväsleivät huipulla - nam!

Maisemia huipulta ja Jasmiina poseeraamassa

Täällä ollaan!

Alaspäin matka oli helpompaa

Kurssien oli tarkoitus alkaa maanantaina. Kun olimme saaneet selkoa kurssilistasta, kokoontumisajoista ja -paikoista lähdimme innokkaina ensimmäiselle tunnille. Löysimme oikean rakennuksen, mutta emme luokkaa. Hetken aikaa palloiltuamme joku nainen tuli sanomaan että tuo mies tuolla etsii teitä. Menimme miehen luo ja hän olikin juuri etsimämme musiikinopettaja Mr. Phibion! Mr. Phibion kutsui meidät huoneeseensa ja oli iloinen nähdessään meidät. Vaihdoimme kuulumiset ja hän kertoi lähtevänsä Etelä-Afrikkaan konferenssiin loppuviikoksi, joten opetus alkaakin vasta ensi viikolla...

Innokas opiskelija

Paikallinen musiikin laitos

Tämä viikko onkin siis ollut "lomaa" ja hengailua. Päivät vierähtävät nopeasti, vaikka ei teekään juuri mitään. Ollaan hengailtu auringossa, luettu ja käyty kerran päivässä ostarilla kaupassa ja lounaalla. Tähän reissuun menee yleensä kolme tuntia, koska kaikki vaan jotenkin tapahtuu täällä rauhalliseen tahtiin. Ihmisille ei ole koskaan kiire. 

Alkuviikosta saatiin vuokrattua huoneeseen jääkaappi. Jääkaapin vuokra on 200 pulaa eli n. 17€. Ei paha varsinkaan kun jakaa sen kahdella. Ja nyt aamupalalla saa myös jugurttia ja leivän päälle juustoa! Pojat, joilta vuokrasimme jääkaapin, kantoivat sen myös ystävällisesti huoneeseen kolmanteen kerrokseen.

Palvelu pelaa!

Paikallinen kaveri halusi lukea suomalaista lehteä ääneen. Lähes kympin suoritus!

Lounaaksi riisiä ja maksaa. Ilmeestä päätellen herkullista.

Asuntola ulkoa päin

Tunti ennen auringonlaskua on oikeastaan ainoa aika päivästä, jolloin pystyy käymään lenkille. Silloin on jo vähän viileää mutta silti vielä valoisaa. Olen kahtena iltana juossut lenkin kampuksen ympäri. Ilma on niin kuivaa että vesihörppyä on pakko ottaa tasaisin välein, koska muuten suu on kuin sahara. Kumpanakin kertana paikallinen mies on juossut mua vastaan samassa kohtaa, hymyillyt kovasti ja toivottanut hyvää lenkkiä. Siitä riitti itsellekin hymyä loppulenkiksi!

Kävimme testaamassa myös yliopiston uima-altaan, mutta pulahdus jäi aika pikaiseksi sillä vesi oli kuin avannossa. Uima-altaan lämmityssysteemi ei toimi, mutta ensi viikolla se pitäisi kuulemma toimia. Katsellaan siis ensi viikolla uudestaan. Lupasin opettaa myös Broniaa uimaan, koska Botswanassa hyvin harva osaa uida. Täällä ei ole järviä, eikä koulussa opeteta uintia joten eipä ihmekään ettei uimataito kehity.

Iltalenkki

Auringonlasku lenkin varrelta

Laura niin onnellisena intialaisesta kasvisruuasta

Iltapalaksi tonnikalasalaattia ja jakso Game of Thronesia

Setswanan opettelu on jo akanut kämppiksen johdolla

Kämppikset Bronia ja Anna

Viikonlopuksi suunnittelemme camping-reissua Ramotswaan, Gaboronen lähettyville. Katsotaan mitä siitä tulee. Huomenna pääsemme vihdoin rekisteröitymään yliopistoon. Rekisteröityminen tehdään tänä vuonna ensimmäistä kertaa sähköisesti ja koko yliopisto on ollut siitä ihan sekaisin.

Hyvät yöt ja huomenet toivotellaan täällä jo setswanaksi ja suomeksi.

Boroko! Hyvää yötä!

<3 Anna