Tie pohjoiseen

Viime viikolla saimme tänne Botswanaan vieraita ja tuliaisia Suomesta, kun Lauran vanhemmat tulivat reiluksi viikoksi afrikanlomalle. Samaan aikaan toinen musiikinopettajistamme oli Suomessa Jyväskylän yliopistossa opettajavierailulla, joten lähes kaikki tunnitkin oli peruttu - hyvä sauma siis lähteä reissuun!

Vuokrasimme viikoksi auton ja suuntasimme kohti pohjois-Botswanaa ja Victorian putouksia. Reissu sisälsi taas paljon auton penkin kulutusta, mutta ilmastoidussa nelivedossa oli onneksi mukava ja tilavaa matkustaa. Afrikassa välimatkat ovat pitkiä ja maisema auton ikkunasta ei kovin paljo vaihtele. Botswanan tieverkostot ovat hyvässä kunnossa ja 120km/h tuntivauhtia pystyy sujuvasti posottamaan. Pohjoisemmaksi tultaessa "varokaa karjaa"-kyltit vaihtuvat "varokaa norsuja"-kyltteihin. Eläimet tulevat liikenteestä piittaamatta tielle ja norsulauman kohdatessa autolla jää epäilemättä kakkoseksi. 

Reitti kartalla

Sunnuntai-aamuna matkamme alkoi seitsemän tunnin ajomatkalla ensimmäiseen yöpymispaikkaan Nataan. Matkalla ajoimme läpi Francistownin, joka on toinen Botswanan suuremmista kaupungeista. Botswana on harvaan asuttu maa (asukkaita vain reilu 2 miljoonaa) ja asutus keskittyy kyliin ja pieniin kaupunkeihin. No, se maantiedosta. Natassa yövyimme Nata Lodgessa telttamökeissä. Löhöilimme uima-altaalla ja rentouduimme ajomatkojen välissä. Natasta matka jatkui aikaisin seuraavana aamuna kohti Pohjoista Botswanaa, Zimbabwen rajaa ja Victorian putouksia.

Asuntolan parkkipaikalla

Evästauolla

Olikohan tässä joku painoraja?

Ensimmäinen yöpaikka

Illallista

Rajan ylitys Zimbabween kävi suht nopeasti mutta lompakko kyllä tyhjeni samalla. Meidän piti ostaa maahan double entry viisumit (n. 40€), sillä välissä tarkoitus oli piipahtaa Sambian puolella. Myös auton viemisestä rajan yli piti maksaa huomattava summa. Raja-asemalta lähdettyämme poliisi pysäytti auton lähes saman tien ja siitä rapsahti vielä kymmenen dollarin (USD) sakot turvavyön käyttämättömyydestä. Taisi kyseinen summa sujahtaa suoraan virkamiehen omaan lounaskassaan. Loppumatkasta auto ei sitten liikahtanutkaan ennen kuin kaikilla oli turvavyö varmasti päällä.

Maisemaa matkalta

Liikennemerkitkin varoittivat "mutkaisesta tiestä"

Victorian putoukset sijoittuvat Zimbabwen ja Sambian rajalle. Paremmin ne näkyvät Zimbabwen puolelta, mutta jos haluaa mennä putousten päälle niin se on mahdollista vain Sambian puolella. Victorian putoukset ovat suosittu turistikohde ja se näkyy myös paikan hintatasossa. Jotta pääsi näkemään itse putoukset, piti maksaa sisäänpääsymaksu (25€) reitille, jonka varrella näköalapaikat sijaitsivat. Myös aktiviteeteista (helikopteriajelut, benjihypyt, veneajelut ym.) kiskotaan suolaisia hintoja. Mutta tyhmähän ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa. Löysimme onneksi reppureissaajan budjetille sopivan hostellin (9€) missä yövyimme kaksi yötä, kun taas Lauran vanhemmat nautiskelivat tyyriimmässä luksushotellissa. 

Putoukset olivat mahtavat. Katsellessa tuota upeaa näkymää oli ihanaa hengittää kosteaa ilmaa kun putous pärski vettä naamalle. Näköalapaikoilta oli huimat pudotukset putousten väliin aukeavaan rotkoon ja turvakaiteet tai muut aidat olivat lähes olemattomat. Siitä kun olisi luiskahtanut alas niin olisi ollut menoa se. Eipä olisi Suomen lainsäädännöstä päässyt tämäkään läpi.

Saanen esitellä: Victorian putoukset

Viimeiselle aamulle Victorian putouksilla olimme varanneet reissun putousten päällä sijaitsevaan Devil's pooliin. Aamuherätys oli aikainen, sillä Sambian puolella Royal Livingstone hotellin pihalla piti olla valmiina jo puoli seitsemältä. Aamutokkurassa kävelimme rajan ylitse kuumottavaa siltaa pitkin, josta benji-hypytkin hypätään. Matkalla näimme seeproja ylittämässä tietä ja Laura bongasi liikenneympyrän keskeltä myös "kirahvipatsaan". Paluumatkalla ihmettelimme mihin tuo patsas oli hävinnyt ja tilalle oli tullut antilooppeja. Note to self: jos näet Afrikassa eläinpatsaan, tarkista elääkö se sittenkin!

Puolentoistatunnin reissu Devil's pooliin sisälsi venekyydityksen Livingston islandille, josta jatkoimme uiden kohti putouksia. Zambezi-joessa asustaa paljon virtahepoja ja kieltämättä oli aika jännittävää hypätä jokeen uimaan kun ei tiennyt että mikä elukka sieltä saattaa tulla vastaan. Vastavirtaan uiminen tuntui myös pelottavalta, sillä virta olisi helposti vienyt mennessään lähelle putouksen reunaa. Viimeiseltä kiveltä hyppäsimme viimein "altaaseen" ja opas ohjasi meidät istumaan putouksen reunalle. Huikea fiilis! Uimisen jälkeen nautiskelimme Livingstone islandilla vielä aamupalan ja huristelimme veneellä takaisin lähtöpisteeseen.

Rotkon reunalla

Jiihaa!

Näkymä Devil's poolin reunalta

Victorian putouksilta matka jatkui takaisin Botswanan puolelle Kasaneen, mistä olimme varanneet hotellin kautta seuraavaksi aamuksi kolmen tunnin game driven. Itse kärsin Kasanessa ensimmäisen kunnon vatsataudin koko Afrikan reissun aikana ja jouduin jättämään aamun game driven väliin. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin sen suhteen, että Kasanessa käytössämme oli oma vessa (kolmas yö omalla vessalla koko Afrikan aikana) missä sai rauhassa halailla posliinipönttöä koko yön. 

Viimeisessä yöpaikassamme, Elephand Sands, oli onneksi vielä edessä game drive ja illallinen savannilla. Game drive starttasi iltapäivällä ja suuntasimme kohti Zimbabwen rajaa bongailemaan eläimiä. Matkalla näkyi mm. norsuja, upean värisiä lintuja, korppikotkia, leijona, mangusteja, knuuita ja kuduja. Näkymät olivat kuin suoraan leijonakuninkaasta! Reilun tunnin ajettuamme safariauto päätti sanoa sopimuksensa irti ja jämähdimme keskelle savannia. Onneksi matka stoppasi juuri elefanttien juomapaikan viereen ja tunnin odottelun ajan saimme katsella ihastuttavia norsulaumoja. Auringon laskiessa toinen auto saapui avuksi ja illallisen nautimme nuotion ääressä täydellisen tähtitaivaan alla linnunrataa ihastellen.

Zazuu

Ärsyyntynyt naarasleijona

Norsulauma

Seeproja

Knuun komea hyppy

Auto hajalla mutta hymy ei hyytynyt

Taustalla olevissa mökeissä yövyimme

Elefantti hätyyttää hyeenaa

Nukuimme reissun viimeisen yön pienissä mökeissä norsujen keskellä. Mökit sijaitsivat eläinten juomapaikan ympärillä ja norsut kulkevat juomapaikalleen mökkien välistä. Aamulla heräsimme norsujen töräyksiin, kun ne hätistelivät vihaisesti hyeenoja reviiriltään. Koko reissu oli malarialääkkeestä johtuvia vatsaongelmia lukuunottamatta onnistunut je elämyksellinen. Botswana näytti parhaat puolensa!